*

ElinaSeitz Elämää ja politiikkaa sisäilmasairaan kengissä

Kuvittele mielessäsi lapsi - asiaa vanhemmuudesta ja sisäilmasta

  • Kuvittele mielessäsi lapsi - asiaa vanhemmuudesta ja sisäilmasta

 

Kuvittele mielessäsi eteesi lapsi- iloinen, elämänmyönteinen, asioista kiinnostunut, innostunut lapsi, joka odottaa koulun alkua kuin kuuta nousevaa – ekaa opettajaa, uusia kavereita, ruokailua koulun ruokalassa, omaa pulpettia, paikkaa naulakossa. Uusia asioita, uusia kuvioita. Uusia juttuja joita oppia ja ihmetellä.

 

Kuvittele mielessäsi lapsi, joka palaa koulusta vähän väsyneenä, ärtyneenä, nuhaisena. Kuumetta, taas. Matalaa lämpöä, nenä vuotaa. Joko taas flunssakausi? Joko taas liikkeellä kaikki tartuntataudit, toistuvat epidemiat? Miten niitä onkin ympäri vuotta, mutta kesällä sama lapsi on oma iloinen itsensä, terve kuin pukki. Arki pyyhkii ajatuksista ihmettelyn aiheet.

 

Kuvittele mielessäsi lapsi, jolla alkaa olla iho täynnä punaista syheröä, näppyjä, kuivia läiskiä, ihottumaa. Kuiva iho, johtuukohan talvesta, sisäilma on niin kuivaa. Kesällä taas helpottaa, tai jos pääsee lomalle aurinkoon. Kouluvuoden aikana kummasti iho kuivuu ja hilseilee, hiuksetkin näyttävät taas likaisilta – miten ne rasvoittuvatkin niin nopeasti..? Kummallisia juttuja.

 

Kuvittele mielessäsi lapsi, joka ei ole ennen pyytänyt päänsärkylääkettä, mutta nyt se alkaa olla päivittäistä. Tokaisu; matikan luokassa alkoi taas pää särkeä. Enkun tunnilla en pystynyt keskittymään, vaikka yritin. Tuijotin kirjaa mutta mitään ei jäänyt mieleen. Onkohan alkavaa murkkuikää, hormonit vaikuttaa, mahtaako nukkua riittävästi? Mutta. Nukkuu kyllä, tuntuu että on silti koko ajan väsynyt.

Kuvittele mielessäsi lapsi, joka oli innostunut harrastuksesta, mutta joka nyt estelee ja venkoilee, ei halua lähteä, kun siellä hallissa tulee aina huono olo, happi loppuu ja hengästyttää, iho menee punaiseksi ja läiskikkääksi, vaikkei vielä ehditty edes aloittaa kunnolla. Ei tee mieli mennä, ei jaksa enää kiinnostaa. Pukukopissa kaverit suihkuttaa deodoranttia ja hiuslakkaa, siitä tulee huono olla ja taas särkee päätä.

 

Kuvittele mielessäsi lapsi, jota sattuu joka päivä, joka ei jaksa oikein mitään, jota väsyttää, kiukuttaa ja harmittaa. Kuvittele mielessäsi lapsi jonka vatsaan sattuu, päätä jomottaa, nivelet särkevät.

Jos voisit tehdä jotain, ihan mitä tahansa auttaakseni lastasi, tekisitkö sen? Olisitko valmis taistelemaan lapsesi puolesta, että hän voisi jälleen olla oma iloinen, jaksava ja innostunut itsensä? Olisitko valmis tuomaan epäkohtia esille, olemaan se hankala ja vaativa vanhempi, jollaisiksi lapsista välittävät ja huolehtivat vanhemmat helposti leimataan. Olisitko valmis vaatimaan, että lasten päiväkotien ja koulujen tulee olla sisäilmaltaan terveitä ja  turvallisia, jotta kenenkään ei tarvitsisi sairastua turhaan?

Liity Vihaisiin äiteihin. Osallistu kampanjaan #yksiniistä facebookissa, twitterissä tai instassa. Käytä ääntäsi, ota kantaa, tuo epäkohdat esille. Lapsemme ovat sen arvoisia!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat