*

ElinaSeitz Elämää ja politiikkaa sisäilmasairaan kengissä

Asiaa alveoliitista, kysymyksiä käyvästä hoidosta ja tutkimuksista

  • Asiaa alveoliitista, kysymyksiä käyvästä hoidosta ja tutkimuksista

Asiaa alveoliitista – kysymyksiä käyvästä hoidosta ja tutkimuksista

Viime päivinä on uutisoitu oululaisen poliisitalon henkilöstön sairastumisista, ja kerrottu että noin puolet työntekijöistä on ollut yhteydessä työterveyshuoltoon sisäilmaoireilun vuoksi, ja noin 50 henkilöä on sairastunut pysyvästi tai pitkäaikaisesti. – Tämä toteamus on hyvin poikkeuksellinen, koska virallinen totuus jota viranomaiset haluavat tuottaa, on se, että sisäilma ei aiheuta pysyvää oireilua eikä pitkäaikaista haittaa, vaan lähinnä ohimenevää ärsytysoireilua, ja ”pahimmillaan astmaa”. Vaikka astma ei todellakaan sairastuneiden näkökulmasta ole pahinta, mitä voi tulla. Oulun tapauksessa astmaakin kuitenkin on tullut, uusia astmadiagnooseja on annettu 15, ja 35:llä on todettu astman pahenemisvaihe tai pitkäaikainen keuhkoputkien tulehdus. Poliisipäällikkö toteaa, että on todella merkittävä asia, kun näin paljon ihmisiä sairastuu valtion virastossa.

Jutussa todetaan, että 30-40 henkilöä ollaan lähettämässä jatkotutkimuksiin keuhkotautien poliklinikalle alveoliitti- eli niin sanotun homepölykeuhkoepäilyn vuoksi. – Tämä on toinen, todella merkittävä asia. On poikkeuksellista, että alveoliitti mainitaan, ja se tuodaan julkisesti esille. Aiemmissa suosituksissa kuten Majvik2- suosituksessa alveoliitti ja sen tutkiminen tuodaan esille, mutta uudemmassa suosituksessa, jonka tavoite oli olla parannettu suositus, alveoliitti ja ODTS on pudotettu kokonaan pois. Aivan kuin niitä ei olisi olemassakaan. Oulun case nostaa alveoliitin esille merkittävällä tavalla. Toivotaan, että tutkimukset tehdään nyt riittävällä ja luotettavalla tavalla, jotta sairastuneet tulisivat saamaan oikeaa hoitoa ja apua.

On kummallista, miten harvoin alveoliittia tutkitaan, ja miten monessa tapauksessa esim. työterveyslääkärit selittävät potilaille, että ko. tautia tutkitaan yleensä vain maataloustyöntekijöillä. Kyseessä on tuolloin aivan erilainen taudin muoto. Allerginen alveoliitti on eräältä ystävältä lainaamani tiedon mukaan ”keuhkorakkuloiden tulehdussairaus, jonka aiheuttajana ovat biologiset pölyt. Sairauteen liittyy useita erilaisia immunologisia reaktioita, ja eosinofiilipitoisuus on näytteessä noussut. Aiheuttajina voivat olla orgaaniset hiukkaset, jotka voivat saavuttaa keuhkorakkulat pienen kokonsa ansiosta. Allerginen alveoliitti vaatii usein toistuvan, voimakkaan tai jatkuvan altistumisen biologiselle pölylle ja aiheuttaja löytyy yleensä työympäristöstä. Tavallisimmin aiheuttajana on homesienten ja aktinomyseettien itiöt sekä lintujen eritteet.”  Toisaalta saamani tiedon mukaan allerginen alveoliitti poikkeaa edellä mainitusta homepölykeuhkosta (kulkee myös nimellä farmarinkeuhkot) siten, että homepölykeuhkossa on kehoa puolustavien valkosolujen määrä koholla, mutta allergisessa alveoliitissa valkosolujen määrä on taas huomattavankin matala. Esim. tyypillisessä homepölykeuhkossa valkosoluja on n. 500 miljoonaa, mutta kosteusvaurion aiheuttamassa allergisessa alveoliitissa tupakoimattomalla henkilöllä voi olla vain 20 miljoonaa valkosolua litrassa keuhkojen huuhtelunestettä.

Saamani tiedon mukaan alveoliitti löytyy parhaiten keuhkorakkuloiden huuhtelunäytteellä eli BAL- tutkimuksella, mistä paljastuu valkosolukato, ja mahdollisesti muita vierasainekomponentteja. Myös mm. laaja verenkuva, ferritiini, transferritiini ja D- vitamiinipitoisuus olisi syytä tutkia.  Kirjassa Homehelvetti – todetaan, että alveoliittia epäiltäessä keuhkojen toimintatutkimuksiin tulee liittää diffuusiokapasiteetin määritys, jossa mitataan alveolien eli keuhkorakkuloiden kykyä siirtää happea ilmasta verenkiertoon ja erittää hiilidioksidia ulos elimistöstä. Tämä määritys tulisi tehdä mieluiten viikon kuluessa siitä, kun oireet ovat olleet pahimmillaan. Alveoliittia epäiltäessä on tapana ottaa keuhkojen ohutleikekerroskuva eli HRTT tai HRCT. Alveoliitissa esiintyvää rasitushengenahdistusta ja hapennälkää voidaan mitata happiosapaineen määrityksellä rasituskokeen aikana.

Oireileva potilas: kysy lääkäriltäsi, noudattaako hän Maailman Lääkäriliiton eettisiä periaatteita, ja onko hän potilaan puolella? Jos hän on potilaan puolella, hänen tehtävänsä on ohjata potilas riittäviin tutkimuksiin, hoitoihin ja antaa todellinen diagnoosi, johon vakuutusyhtiöt ja ”on sovittu että”- sopimukset eivät saa vaikuttaa. Potilaalla on myös oikeus saada itselleen kaikki häntä itseään koskeva materiaali. Alveoliitin osalta muistettavana asiana on se, että hoitamattomana se johtaa keuhkofibroosiin. Kysyn: kuka lääkäri haluaa ottaa vastuulleen sen, että riittäviä tutkimuksia ei tehdä, ja alveoliitti jätetään poliittisilla, yhdessä sovituilla linjauksilla tutkimatta ja toteamatta? Saako potilas oikeutta vasta kuolemansa jälkeen, jos kuolinsyyksi todetaan keuhkofibroosi?

On kummallista, että tietoa on ollut jo vuosikymmeniä, mutta se on unohdettu. Muistaakseni vuonna 1995 Teknillisessä korkeakoulussa sairastui 20 työntekijää alveoliittiin, ja he saivat ammattitautikorvauksen. Tämän jälkeen ilmeisesti iski huoli ja hätäännys siitä, että tämä tulee yhteiskunnalle kalliiksi, ja ammattitautikriteerejä muutettiin. Sairaus sinänsä ei oletettavasti ole mihinkään poistunut, ja siihen sairastutaan edelleen, vaikka viimesyksyinen Käypä hoito- suositus tämän(kin) sairauden sivuuttaa kokonaan. Olisi syytä noudattaa edelleen Majvik2- suositusta, koska se on todenmukaisempi ja oikeudenmukaisempi sisäilmasta sairastuneiden kannalta, kuin vakuutusyhtiöiden ja nelikannan lauluja laulava Käypä hoito- suositus. Erityisen epäeettiseltä  kuulostaa se, että ko. laatijat kouluttavat lääkäreitä, ja koulutuksissaan naureskelevat sisäilmasta sairastuneille. Luovat samalla kuvaa sairaudesta korvien välisenä, kuviteltuna, yliherkkyydestä ja pelkoreaktiosta johtuvana.

Kun viralliset tahot rummuttavat sen puolesta, että sisäilmaoireilu on seurausta sukupuolesta, yliherkkyydestä, pelkoreaktiosta sekä kulttuurista, odotan mielenkiinnolla sitä, milloin Oulun poliisimiehiä (miehiä oletettavasti valtaosa) aletaan siedättää pois pelosta, jotta oireilu loppuisi. Vai myönnetäänkö nyt miesvaltaisen alan kohdalla, että oireilu on todellista, eikä hysteeristen naisten joukkoharhaa, kuten naisvaltaisilla aloilla herkästi todetaan?

Huonomuistisille tutkijoille ja lääkäreille voi suositella perehtymistä aiempiin omiin kirjoituksiinsa ja tutkimuksiinsa. Tässä niistä yksi: http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1995/11/duo50246

 

Tähän olisi myös syytä tutustua, ja verrata sitä KH- suositukseen:

http://www.epshp.fi/files/2011/Majvik-suositus-SLL-2007.pdf

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50111

 

Tässä olisi tutkivalle journalismille työtä: mitkä tahot ovat päivitetyn suosituksen taustalla, ja millaisia kolmikanta/nelikanta/ on sovittu että – sopimuksia on ammattitautiasioiden takana. Millainen valta on vakuutusyhtiöillä, ja miksi asiallista tietoa ja tutkimuksia väheksytään, ja mistä johtuu huonomuistisuus, kun lääkärit ja tutkijat unohtavat omia tutkimuksiaan ja niiden tuloksia?

Elämme ihmeellisiä aikoja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat