*

ElinaSeitz Elämää ja politiikkaa sisäilmasairaan kengissä

Suoraa puhetta sisäilmasta - kysymyksiä Käypä hoito- suosituksen laatijoille

  • Suoraa puhetta sisäilmasta - kysymyksiä Käypä hoito- suosituksen laatijoille

Suoraa puhetta sisäilmasta – kysymyksiä Käypä hoito- suosituksen laatijoille

Eduskuntatalon pikkuparlamentissa oli tiistaina 7.3.2017 kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän ja pienen kansalaisaktiivien ryhmän yhteistyössä järjestämä Suoraa puhetta sisäilmasta- kansalaisinfotilaisuus. Tiivis tietopaketti sisälsi asiaa mm. home- ja kosteusvauriosairaudesta, monikemikaaliyliherkkyydestä, sisäilmasairaiden kokemuksista, asemasta yhteiskunnassa ja kuntoutuksesta, tutkimuksista ja syy-yhteydestä (voiko sitä osoittaa vai ei, mistä oli eriäviä näkemyksiä).

Keskustelun aikana yleisön joukosta nousi koskettavia tarinoita ja kysymyksiä, ongelman laajuus ja konkreettisuus tuli esille: tämän tilaisuuden tarkoitus oli kerrankin keskittyä ihmisiin, ei rakennuksiin.

Esitin seuraavan kysymyksen THL:n edustajalle, Käypä hoito- suosituksen laadintaan osallistuneelle professori Juha Pekkaselle: ”Viime syksynä julkaistu Käypä hoito- suositus suositti, että sisäilmasta sairastuneilla ei ole oikeutta muun muassa sairauspäivärahaan, ammatilliseen kuntoutukseen tai työeläkkeeseen. Nyt suositusta on tältä osin muutettu, ja todetaan, että edellä mainittuihin on oikeus ”olemassa olevien sopimusten mukaisesti”. Mihin näillä olemassa olevilla sopimuksilla viitataan?”

Professori Pekkanen vastasi, että tässä ei viitata mihinkään tiettyyn sopimukseen, vaan yleisesti ottaen lakeihin ja asetuksiin. Mihin lakeihin ja asetuksiin, se ei vastauksessa tullut esille. Esille tuli se, että tällaisen yleistasolla olevan, perustason lääkärien työtä helpottamaan tarkoitetun suosituksen laatiminen ei ole ollut helppoa, vaan lauseita on jouduttu miettimään ja nyt tältä em. osalta muuttamaan.

Suositus jää silti edelleen sisäilmasairaan osalta epäselväksi, kun ei tiedetä, minkä lakien ja asetusten pohjalta tulkintaa tehdään esim. Kelassa, Kevassa ja vakuutusyhtiöissä. Professori Pekkanen toi esille, että Käypä hoito- suositus on tarkoitettu lääkärien työskentelyn apuvälineeksi, mutta tietävätkö Käypä hoito- suosituksen laatijat, että ko. suositukseen vedotaan muuallakin kuin lääkärien ja terveydenhuollon parissa?

Esimerkkinä nostan esille Salon kaupungin, jonka tekninen toimi vastasi valmistelussaan paikallisen KD:n valtuustoryhmän tekemään valtuustoaloitteeseen päiväkotien ja koulujen ilmanvaihdosta seuraavasti: ”Ilmanvaihdon / rakennuksen yhdistäminen koettuihin sisäilmaoireisiin on edelleen hyvin haastavaa. Tämä käy ilmi viimeisistä tutkimustuloksista, mm. ”Käypä-hoito suositus” 22.9.2016. Yhä puhutaan laajasti sanoilla ehkä, mahdollisesti, saattaa olla – vahvaa syy-seuraussuhdetta on vaikea osoittaa”. (http://salo.tjhosting.com/cgi/DREQUEST.PHP?page=meetingitem&id=20163670-10)

Lopputulos: koneellinen ilmanvaihto suljetaan edelleen kaupungin kiinteistöissä, säästösyistä. KH- suosituksen sanojen pyörittely ja jahkailu syy-yhteyden suhteen on yhtenä perusteluna tälle, sekä kiinteistön käyttäjien terveyden, että rakennusterveyden kannalta epäsuotuisalle toiminnalle.

Myös Kela käyttää suositusta omia päätöksiään tehdessään. Jättäessään sairastuneen vaille mitään sosiaaliturvaa, Kela pohjaa päätöksiään KH- suosituksella, kuten Kela vastasi kysymykseeni sähköpostitse: ”Suomalainen Lääkäriseura Duodecim julkaisee käypä hoito -sarjaa, jossa eri erikoisalojen alojen johtavat asiantuntijat ovat arvioineet oman alansa sairauksista, oireyhtymistä tai ongelmatilanteista käytettävissä olevia tieteellisiä tutkimuksia ja asiantuntijat ovat laatineet niiden perusteella katsauksen aiheesta. Katsauksessa esitetään ajantasainen tieto mm. esiintyvyydestä, etiologiasta, diagnostiikasta ja hoidosta (kuntoutus mukaan luettuna). Käypä hoito -suositukset ovat kaikkien luettavissa internetissä. Käypä hoito -suositukset ohjaavat lääkärin työtä Suomessa ja niitä pyritään noudattamaan yleisesti eri terveydenhuollon yksiköissä. Myös Kelassa nämä suositukset muodostavat tärkeän osan taustamateriaalia, jota käytetään eri terveysperusteisten etuuksien yhteydessä. 22.9.2016 julkaistiin käypä hoito -suositus ’Kosteus-  ja homevaurioista oireileva potilas’, jossa näitä keskeisiä sisäilmaongelmia käsitellään monipuolisesti”.

Eli: Kela vetoaa Käypä hoito- suositukseen, samoin kaupunki, mutta Käypä hoito- suositus taas osaltaan vetoaa olemassa oleviin sopimuksiin, joilla ei viitata kuitenkaan mihinkään tiettyihin sopimuksiin, vaan lakeihin ja asetuksiin. Pyydän saada täsmennystä: mihin lakeihin ja asetuksiin Käypä hoito- suosituksessa viitataan?

Potilaan täytyy saada nämä tietoonsa, samoin potilasta hoitavan lääkärin. Kysyn, miten olennaisessa osassa päätöksenteossa ja harkinnassa eri tahoilla on perustuslain 19 § oikeudesta sosiaaliturvaan, jonka mukaan: Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.

Miten tämä oikeus toteutuu Suomessa, miten moni sisäilmasairas jää vaille sosiaaliturvaa ja perusoikeuksia? Jos edes Käypä hoito- suosituksen laatijat eivät osaa vastata kysymykseen, mihin suosituksessa vedotaan, kuka osaa, ja miten tulkintaa etuuksista ja oikeuksista tehdään?

Vastausta odottaen;

kansalainen Elina Seitz

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Tässähän ei olisi mitään ongelmaa mikäli eri sosiaalietuudet eivät olisi eri suuruisia. Perusturva olisi aina olemassa, johtui tulojen vähyys sitten mistä hyvänsä. Sairausperusteiset etuudet ovat kuitenkin usein ansiosidonnaisia ja ne tulevat kalliiksi veronmaksajille. Tästä syystä niitä kytätään niin tarkkaan kuin tutkimustieto antaa myöten.

Käyttäjän ElinaSeitz kuva
Elina Seitz

Niinpä. Kansalaiset maksavat vakuutusmaksuja, mutta eivät välttämättä koskaan tule mitään korvauksia saamaan, vaikka sairastuisivat, koska ammattitaudin osoittamisesta on tehty niin tolkuttoman vaikeaa. Kun keskitytään pyörittelemään sanoja ja taivastelemaan syy- yhteyden osoittamisen vaikeutta, jätetään siinä samalla tuhansia ihmisiä vaille mitään oikeuksia ja turvaa. Samalla sujuvasti unohdetaan kaikki vuosikymmenien aikana kerätty tieto ja tutkimustulokset. Uusiakin tutkimustuloksia väheksytään ja sivuutetaan (vrt. Mirja Salkinoja- Salosen tutkimukset, Esa Liliuksen tutkimukset, Tuula Putuksen ja Tehyn tutkimus jne). 1990- luvulla oli tutkittua tietoa esim. allergisen alveoliitin osalta, nyt koko diagnoosi on siististi tipautettu pois koko Käypä hoito- suosituksesta. Ovatko useat sairaudet siis kokonaan poistuneet tautikartalta, vai mistä on kyse?

Ammattitautistatuksen saaneet kertovat toisaalta, ettei sekään heitä juuri auta, yhtä vaikeaa on korvausten ja oikeuden saaminen.

Järjestelmä on rakennettu turvaamaan järjestelmää, ei ihmisiä.

Seurauksena on sairastuneita, työ- ja toimintakyvyttömiä ihmisiä vailla mitään tuloja, sosiaaliturvaa, kuntoutusta tai työeläkettä. Mutta eihän se ketään kiinnosta, koska: järjestelmän oikaiseminen oikeudenmukaisemmaksi ja kohtuulliseksi kansalaisten kannalta tulisi kalliiksi, eikä siihen haluta käyttää rahaa.

Nykyjärjestelmästä hyötyvät vakuutusyhtiöt ja eläkelaitokset, jostain syystä he saavat määritellä sopimuksia ja kenelle annetaan, kenelle ei. On se sitten oikein tai ei, ja eihän se ole.

Mutta mistä löytyy riittävän korkea taho, joka ei ole edellä mainittujen talutusnuorassa tai On Sovittu Että - järjestelmän piirissä?

Elina

Toimituksen poiminnat