Lempeä kehotus sisäilmasta oireileville
Maanantaiaamu, uuden viikon alku. Miten moni työntekijä lähtee reippain askelin töihin, alkaakseen siellä niiskuttaa, köhiä ja rykiä, ottaa särkylääkettä, allergialääkettä, nenäsuihketta ja astmalääkettä että selviytyy päivästä. Miten moni toivoo että pystyisi kesken päivän hetkeksi heittäytymään pitkäkseen ja lepäämään, kun työpaikalla oleminen vie fyysisesti voimat – lihakset tuntuvat voimattomilta ja keho raskaalta. Miten monella on jatkuvaa tulehdusta, turvotusta, vatsaongelmia, närästää, oksettaa, korvia ja poskia särkee. Miten monesta tuntuu että rintakehän päällä olisi puristava vanne tai raskas paino, niin että henki ei vain kulje kunnolla.
Miten moni pelkää tuoda näitä oireita esille, miten moni selittelee niille syytä stressistä, huonosta kunnosta, liian vähäisestä liikkumisesta, huonosta nukkumisesta? Miten moni syyttelee itseään ja kokee että on vain liian heikko ja liian herkkä, kun ei kestä, kun "kaikki" muut vaikuttavat kestävän.
Mitä jos asian ottaisi puheeksi, ja työyhteisössä havahduttaisiin huomaamaan, miten moni oireilee jatkuvasti. Voisiko asialle ryhtyä tekemään jotakin, voisiko jonkun terveyden saada vielä pelastettua? Voisiko altistumisen saada lopetettua?
Pitäisikö asioista vain alkaa puhua rohkeasti. Yhtään häpeilemättä, yhtään syyttämättä itseään. Ihan asiallisesti ja rakentavasti. Koska meidän jokaisen terveys on arvokas, meidän jokaisen elämä on tärkeä. Olemme jokainen jollekin merkittäviä ja tärkeitä – eritoten itsellemme – ja ennen kaikkea, meillä on oikeus elää terveinä ja sairastumatta työpaikan sisäilmasta.
Se kipeä ja väsyny altistunu ei usseinkkaan jaksa puhua eikä kirjotella eikä sitä haluta kuulla.
Sittekko sieki kirjotat asiasta, pikku hiljaa ei kukhaan ees kommentoi, vaikka aattelema kaikin, hyväkö kirjotat.
Ilmoita asiaton viesti
Aikanaan duunissani valitin asiasta. Työterveyslääkäri oli selvittänyt että minulla oli vasta-aineita kuudelle homeelle testatusta kahdeksasta.
Se ei kuitenkaan kuulemma merkinnyt, että olisin altistunut työpaikkamme toimistotalon ongelmista (sateella vesi tulvi ikkunanpuitteista sisään jne), vaan labrat kuulemma osoitus vain siitä, että olin JOSSAKIN vaiheessa elämässäni altistunut homeille. Työnantaja siis saattoi pestä kätensä asiasta.
Kun useampi muukin ihminen uskaltautui asiasta puhumaan, työnantaja tettti kosmeettisen pintaremontin, missä maalattiin sisältä hilseilevät ja tummuneet pinnat vuotavista ikkunanpuitteista. Uusi maalikerros toki näytti kauniilta (maalia homepilkkujen päälle) mutta ei se kovin paljoa paremmin esstänyt vettä tulemasta sateella sisään.
Pomon asenne minua kohtaan jutun myötä viileni. Kumma kyllä yhteen uuteen tehtävään, mikä oli jo lähes sovittu, nimitettiin toinen mies, joka ei olisi edes halunnut paljon kansainvälistä kommunikointia sisältävänä.
Jonkun ajan kuluttua vaihdoin työpaikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Näin se valitettavan usein menee. Kuitenkaan emme voi muuta kuin pitää asiaa esillä, sillä rakennuskannan tilanne vain pahenee ja sairastuneiden määrä kasvaa. Joskus tilanteen on pakko muuttua.
Ilmoita asiaton viesti